Semax (Met-Glu-His-Phe-Pro-Gly-Pro)

Tässä 110 aivoinfarktipotilasta (veritulppa) käsittäneessä tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat Semaxia. He mittasivat aivoproteiinia (BDNF), lihastoimintaa ja kykyä selviytyä päivittäisistä toimista. Semaxia annettiin hoitojaksoina nenän kautta. Semaxia saaneilla potilailla BDNF-pitoisuus oli suurempi koko jakson ajan, ja sekä tämä että varhainen kuntoutus olivat yhteydessä nopeampaan paranemiseen ja parempaan lopputulokseen. Tutkijoiden mukaan varhainen kuntoutus ja Semax yhdessä voivat nopeuttaa toipumista aivoinfarktin jälkeen. Huomaa, että kyseessä on venäläinen tutkimus.

Tässä eläintutkimuksessa tutkijat tarkastelivat Semaxia rotilla, joille oli aiheutettu keinotekoisesti aivoinfarkti. Infarkti lisäsi useiden tulehdukseen liittyvien geenien aktiivisuutta. Semax hillitsi tätä lisääntymistä, mikä näkyi useiden tulehdussignaalien (muun muassa Il1a, Il1b ja Il6) matalampana tasona. Tutkijoiden mukaan Semaxin suojaava vaikutus infarktimallissa voi johtua siitä, että aine hillitsee tulehdusta. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä aivoinfarktin saaneilla rotilla tehdyssä eläintutkimuksessa tutkijat tarkastelivat, mihin geeneihin Semax ja Pro-Gly-Pro-fragmentti (PGP) vaikuttavat. He kartoittivat monien geenien aktiivisuutta aivokuoressa. Semax vaikutti erityisesti immuunivasteeseen ja lisäsi immuunipuolustukseen liittyvien geenien aktiivisuutta, kun taas PGP näytti hillitsevän immuuniaktiivisuutta ja signaalinvälitystä. Tutkijat esittävät, että Semaxin suojaava vaikutus voi liittyä hermoston ja immuunipuolustuksen vuorovaikutukseen. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä aivoinfarktin saaneilla rotilla tehdyssä eläintutkimuksessa tutkijat tarkastelivat aivojen proteiineja Semax-hoidon jälkeen. He tutkivat tulehdukseen ja solukuolemaan liittyviä proteiineja (MMP-9, c-Fos, JNK) sekä suojaamiseen ja uudelleenrakentumiseen liittyvää proteiinia (CREB). Vuorokausi infarktin jälkeen Semaxia saaneilla oli merkkejä aktiivisemmasta CREB:stä sekä vähemmän tulehdus- ja solukuolemaproteiineja. Tutkijoiden mukaan tämä tukee käsitystä, että Semax suojaa hillitsemällä tulehdusta ja solukuolemaa ja edistämällä uudelleenrakentumista. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus.

Tässä eläintutkimuksessa, jossa rotille oli aiheutettu keinotekoisesti aivoinfarkti (veritulppa aivovaltimossa), tutkijat kartoittivat, miten Semax vaikuttaa hyvin monien geenien aktiivisuuteen aivokuoressa. Semax lisäsi ennen kaikkea immuunipuolustukseen liittyvien geenien aktiivisuutta. Kolme tuntia infarktin jälkeen Semax vaikutti joihinkin immuunisoluja ohjaaviin geeneihin, ja 24 tunnin kohdalla vaikutus immuunivasteeseen oli selvästi suurempi. Tutkijoiden mukaan tämä voi auttaa selittämään, miten Semax suojaa aivoinfarktin jälkeen. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä rotilla tehdyssä eläintutkimuksessa tutkijat tarkastelivat, miten Semax vaikuttaa hermokasvutekijöiden geeneihin. Tunti nenän kautta annetun Semaxin jälkeen kahden tällaisen geenin (NGF ja BDNF) aktiivisuus lisääntyi hippokampuksessa, aivojen muistialueella. BDNF lisääntyi myös aivorungossa ja pikkuaivoissa, kun taas NGF väheni otsalohkossa. Tutkijat päättelevät, että Semax aiheuttaa nopeita ja aluekohtaisia muutoksia näissä geeneissä normaaleissa rotan aivoissa. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä rotilla tehdyssä eläintutkimuksessa tutkijat seurasivat, miten Semax ajan mittaan vaikuttaa kahteen hermokasvutekijägeeniin (BDNF ja NGF) hippokampuksessa ja otsalohkossa. Yhden nenän kautta annetun annoksen jälkeen aktiivisuus muuttui nopeasti: se laski hippokampuksessa ja nousi otsalohkossa 20 minuutin kohdalla, palasi normaaliksi 40 minuutin kohdalla ja nousi sen jälkeen selvästi 90 minuutin kohdalla. Tutkijat kuvaavat nopeaa, pitkäkestoista ja aluekohtaista vaikutusta näihin geeneihin. Kyseessä on eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä rotilla tehdyssä eläintutkimuksessa tutkijat vertasivat, miten Semax ajan mittaan vaikuttaa kahteen hermokasvutekijägeeniin (NGF ja BDNF) hippokampuksessa, otsalohkossa ja verkkokalvossa. Aktiivisuus muuttui eri alueilla eri suuntiin. Pian annoksen jälkeen aktiivisuus laski hippokampuksessa ja verkkokalvossa mutta nousi otsalohkossa. Verkkokalvossa NGF pysyi alkuvaiheessa melko vakaana, kun taas BDNF lisääntyi selvästi 90 minuutin kohdalla. Kyseessä on eläintutkimus, ei ihmisillä tehty koe.

Tässä eläintutkimuksessa, jossa rotille oli aiheutettu keinotekoisesti aivoinfarkti, tutkijat selvittivät, miten Semax ja Pro-Gly-Pro-fragmentti (PGP) vaikuttavat hermokasvutekijöiden ja niiden reseptorien geeneihin aivokuoressa. Kumpikin aine lisäsi useiden tällaisten geenien aktiivisuutta, ja kuviot olivat osittain päällekkäisiä. Semax lisäsi muun muassa BDNF:ää, TrkC:tä ja TrkA:ta kolme tuntia infarktin jälkeen sekä NGF:ää 24 ja 72 tunnin kohdalla. Tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa, että sekä Semax että PGP käynnistävät näiden hermokasvutekijöiden tuotannon aivoinfarktin jälkeen. Kyseessä on venäläinen eläintutkimus.

Tässä terveillä vapaaehtoisilla (24 henkilöä) tehdyssä tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat Semaxia lepotilan aivokuvauksella (fMRI). Osallistujat kuvattiin ennen nenän kautta annettua Semaxia tai lumevalmistetta sekä 5 ja 20 minuuttia sen jälkeen. Semax-ryhmässä tutkijat havaitsivat verrokkiryhmään verrattuna laajemman alueen tietyssä aivojen lepotilan verkoston osassa (otsalohkon alueella). Tutkijoiden mukaan tämä vahvistaa, että Semax vaikuttaa aivojen verkostoihin. Kyseessä on pieni venäläinen tutkimus terveillä henkilöillä.

Tässä ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa Semaxia käytettiin osana hermoja suojaavaa hoitoa silmänpainetautia (glaukooma) sairastavilla potilailla, joiden silmänpaine oli normalisoitu. Tutkijat käyttivät elektrofysiologisia ja tietokonepohjaisia tutkimuksia ja raportoivat, että Semax-hoidosta oli hyötyä perinteiseen hermoja suojaavaan hoitoon verrattuna. He yhdistävät tämän aineen hermoja suojaaviin ja hermoja ravitseviin ominaisuuksiin. Kyseessä on pieni venäläinen tutkimus, ja kuvaus on lyhyt.

Tässä ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa Semaxia annettiin tavanomaisen hoidon lisänä potilaille, joilla oli erilaisia näköhermon sairauksia. Potilaat jaettiin ryhmiin eri antotapojen (nenätipat tai elektroforeesi) mukaan, ja lisäksi oli verrokkiryhmä. Tutkijat raportoivat, että Semaxin lisäämisellä oli suotuisa vaikutus paranemiseen, muun muassa parempi näöntarkkuus, laajempi näkökenttä ja parempi näköhermon toiminta. Kyseessä on venäläinen tutkimus, ja kuvaus on melko lyhyt.